Tämä oli herkullinen teos pieninä annoksina nautittavaksi. Shimo kirjoitti vuoden 2013 jokaisena päivänä yhden raapaleen (tasan satasanaisen tarinan) ja näistä tarinoista parhaat sata on koottu yhdeksi teokseksi.

Näitä oli ihana lukea, nopeita mutta myös vaikuttavia, helppoja ja vaikeita. Ihan kaikissa tarinoissa en ymmärtänyt koukkua, mutta ei se menoa haitannut. 

Nyt harmittaa, ettei tullut kirjastoon hankittua useampaa kappaletta! Tämähän olisi aivan mainio ollut lykätä jokaiselle vähän huonommalle lukijalle. Lyhyen tarinan parissa ei kauaa heilläkään kestäisi, ja voisi antaa osaamisen tunnetta - paitsi jos ei yleissivistys riitä siihen vitsin tajuamiseen... 

Suosittelen tutustumista! 

Pidin jo kovasti Turtschaninoffin kirjasta Helsingin alla (Underfors), mutta Anaché viimeistään sai minut ymmärtämään, että nyt käsissä on jotain Todella Hienoa. Olen ymmärtänyt, että alkuperäinen ruotsinkielinen on hienoa kieltä, mutta kyllä Marja Kyrön suomennoskin on varsin upeaa kieltä.

Anachén tarinaan on helppo päästä sisään, mutta poispääsy onkin jo vaikeampaa. Tämä tarina jää mieleesi. Yksi niitä kirjoja, joiden jälkeen miettii, että mitä ihmettä tämän jälkeen voi enää lukea, koska kaikki on kuitenkin paljon huonompaa. Samaan maailmaan sijoittuva Arra on vielä lukematta, mutta tuskin enää kovin kauaa!

Mikäli vastaasi sattuu joku, joka uskaltaa olla sitä mieltä, että maailmalla kirjoitetaan paljon parempaa fantasiaa kuin Suomessa ikinä, niin tässä on yksi lyömäase todistaaksesi hänen olevan täysin väärässä.

Etkö ole vielä tutustunut? No mitä ihmettä sinä vielä odotat?

Suzanne van Rooyenin The other me -kirjan kumppaniksi piti ottaa kotimainen transseksuaalisuuden kuvaus. Hyvän kimpan nämä kaksi muodostivatkin, hankalaa aihetta ei millään tavoin yritetty siloitella kummassakaan. 

Kirjan alku on hyvin nuortenkirjamainen ja tyyli muuttuu varsin radikaalisti Maken kasvaessa. Kirjaa on arvosteltu huumeiden käytöstä ja alaikäisenä auton ajamisesta kännissä, mutta en ymmärrä, miksi nuo asiat olisi pitänyt sensuroida pois tästä kirjasta, sillä nuoret tekevät tyhmiä juttuja. Jos heillä on suuria ongelmia, kuka kuvittelee, että ne ratkeaisivat sillä, että ollaan mallikelpoisia? Tai saattaa joku tietysti kokeilla sitäkin, mutta olisiko siitä kirjaksi? Ehkä Päivi Räsänen lukisi sen, mutta todellinen maailma on kuitenkin jotain muuta. Nuorena tehdään tyhmiä juttuja, se on osa kasvua. 

Suosittelen. Luettuasi tämän ymmärrät paremmin, mistä transseksuaalisuudessa on kyse. Toivoisin, että tämä laitettaisiin mahdollisimman monessa keskiasteen koulussa pakolliseksi luettavaksi.

Kiintoisa tietokirja, joka esittelee useita suomalaisia tyttökirjojen kirjoittajia. Sen innoittamana aionkin tutustua joihinkin minulle tuntemattomiin kirjoittajiin. Olen ny lukenut kaksi: Merja Otavan Priskan (1959) ja Rebekka Räsäsen Anneli Juoniemen kartanossa (1952). 

Kumpikaan ei tehnyt minuun kovin suurta vaikutusta - olen tietysti yli-ikäinen ja kyynisesti voin sanoa lukeneeni samat tarinat jo useaan kertaan. Otavan Priska on kuulemma klassikko ja uudisti tyttökirjagenreä - mutta minä en oikein ymmärrä, miten, eikä sitä muistaakseni Kokkosen kirjassakaan selitetä. Ehkä se oli ensimmäinen nuortenkirja, jossa käytettiin puhekieltä: hipattiin ja käytettiin jenkkareita (=joku vaatekappale?). Juonensa puolesta se olisi voinut olla Mary Marckin kirjoittama. Marck ei tosin käyttänyt useita kertojia, ehkä sekin saattoi olla uutta.

Räsäsen Anneli on vanhempaa vuosikertaa, vaikka on ilmestynyt vain seitsemän vuotta ennen Priskaa. Siihen verrattuna Priska on tietysti moderni, koska Anneli tuo mieleen 1900-luvun tai jopa 1800-luvun lopun kirjallisuuden. Anneli on kiltti tyttö, kirjassa on käytösohjeita, selkeät hyvät ja pahat henkilöt. Ainoa harmaa on Elisabeth Langenfeldt, jonka odotin tekevän lopussa parannuksen, muttei sentään ihan niin pitkälle menty.

Voi Petäjäveden kunnankirjasto, miksei näitä löytynyt hyllystäsi 80-luvulla? Aion kuitenkin jatkaa Helga Nuorpuun tuotantoon tutustumalla ja hirvittävä hinku heräsi lukea myös vanhoja tuttuja Marckia, Rauha S. Virtasta ja Anni Swania. 

Sara Kokkosen blogista voi etsiä vielä lisää luettavaa.  

I don't usually like short stories. They are... too short for me. This collection of Aliette de Bodard's stories is one of the exceptions to this rule. It could be because they take place in the same universe, which gives you an illusion of a longer story.

Stories in this collection:

• The Jaguar House, in Shadow
• Butterfly, Falling at Dawn
• The Lost Xuyan Bride (really liked this one)
• The Shipmaker
• Ship's Brother
• Two Sisters in Exile (and this)

You can find many of these stories free online. I recommend these!