Millaista on elää Suomessa, kun on pohjalainen sielu aasialaisessa kehossa? Bangladeshista Suomeen kaksivuotiaana adoptoidun tytön poikkeuksellinen ja koskettava kasvu- ja selviytymistarina on ajatuksia herättävä kannaotto ajankohtaiseen adoptiokeskusteluun

Millaisiin ristiriitoihin tummaihoinen lapsi törmää suomalaisessa koulussa? Kuinka yhteiskunta ja työnantajat kohtelevat Suomessa värillisiä?

Vaaleiden suomalaisvanhempien värillisenä lapsena Anu Rohima on törmännyt moniin ennakkoluuloihin. Vuonna 1978 syntynyt bangladeshilaistyttö adoptoitiin kaksivuotiaana eteläpohjalaiseen pienviljelijäperheeseen ensimmäisten Suomeen adoptoitujen tummaihoisten joukossa.

Eloisaa nappisilmää käytiin ihmettelemässä pienessä kylässä läheltä ja kaukaa. Perheidylli loppui kuitenkin- lyhyeen: äiti kuoli Anun ollessa kahdeksanvuotias, isä menehtyi tyttären ollessa USA:ssa au pairina. Mitä kaikkea lasta ulkomailta adoptoitaessa tulisi ottaa huomioon?

Koskettavassa kirjassaan Anu Mylläri kertoo omista kokemuksistaan ja selviytymiskeinoistaan. Samalla hän pohtii adoptioiden syitä ja tarpeellisuutta. Vaikka adoptio koskettaa nykyisin yhä useampia suomalaisia, aiheesta ei ole aiemmin ollut saatavana henkilökohtaiseen kokemukseen perustuvaa kirjaa.

Liikunnanohjaajaksi ja maskeeraajaksi opiskellut Anu Rohima Mylläri on toiminut useita vuosia luennoitsijana Interpedian ja Pelastakaa lapset ry:n adoptiovalmennuskursseilla sekä lasten ja nuorten leireillä. Hän on myös suorittanut asepalveluksen ensimmäisenä tummaihoisena naisena Suomen armeijassa.