Venäjän keisari ja Suomen suuriruhtinas Aleksanteri I oli sekä rakastettu että salaperäinen hallitsija. Nuoruudenihanteelleen uskollisena hän valitsi Kustaa III:n entisen suosikin Gustaf Mauritz Armfeltin lähimmäksi neuvonantajakseen Suomea koskevissa kysymyksissä. Armfelt sai tehtäväkseen viitoittaa Suomen ensimmäiset askeleet kohti itsehallintoa.

Keisarin uudistusinto vaihtui kuitenkin ajan saatossa mietiskelevään raskasmielisyyteen. Seurauksena oli yhä autoritaarisempi hallinto, joka koetteli myös Suomea. Aleksanterin mieli sumeni rauhattomasta ajasta ja taistelusta Napoleonia vastaan. Myös valtaistuimelle nousu vuonna 1801 isä Paavali I:n murhan jälkeen oli jättänyt syvän varjon. Edes kuolema ei pystynyt täysin ratkaisemaan keisarin henkilön ympärille syntynyttä vastakkainasettelua ja mystiikkaa.

Torsten Ekman osoittaa kirjassa jälleen kykynsä popularisoida Suomen historiaa ja liittää sen suurempaan eurooppalaiseen yhteyteen.