Arabianhevonen hypähteli jännityksestä. Jenni nojautui satulassa ja pakotti Shantihin eteenpäin. He hyppäsivät korkealle.

- Vielä, kuiskasi Jenni. Hän ei halunnut Shantihin pysähtyvän. Vain keskittyneenä hevosensa kavioiden jyskeeseen Jenni tunsi olevansa turvassa, vain silloin hän pystyi unohtamaan punaisen hevosen. Muulloin se oli aina mielessä, pronssinvärisenä ja pelottavana se ilmestyi hänen uniinsa syyttämään...

Jennistä tuntui kuin vaikeudet olisivat alkaneet siitä, kun nummille ilmestyi arkeologeja kaivelemaan. Ensin ilmoitettiin, ettei uusi koulu, johon Jennin piti kesäloman jälkeen mennä, valmistuisikaan ajoissa, vaan Jenni joutuisi menemään kaupunkiin ja oppilasasuntolaan. Se taas merkitsisi sitä, että Shantih joutuisi vieraan hoitoon. Ja kun arkeologien etsimä kelttien muinaisen hevosjumalan patsas ilmestyi Jennin uniin oikeana hevosena, elämä oli yhtä painajaista. Sitten Shantih alkoi käyttäytyä oudosti...