Suzanne van Rooyenin The other me -kirjan kumppaniksi piti ottaa kotimainen transseksuaalisuuden kuvaus. Hyvän kimpan nämä kaksi muodostivatkin, hankalaa aihetta ei millään tavoin yritetty siloitella kummassakaan. 

Kirjan alku on hyvin nuortenkirjamainen ja tyyli muuttuu varsin radikaalisti Maken kasvaessa. Kirjaa on arvosteltu huumeiden käytöstä ja alaikäisenä auton ajamisesta kännissä, mutta en ymmärrä, miksi nuo asiat olisi pitänyt sensuroida pois tästä kirjasta, sillä nuoret tekevät tyhmiä juttuja. Jos heillä on suuria ongelmia, kuka kuvittelee, että ne ratkeaisivat sillä, että ollaan mallikelpoisia? Tai saattaa joku tietysti kokeilla sitäkin, mutta olisiko siitä kirjaksi? Ehkä Päivi Räsänen lukisi sen, mutta todellinen maailma on kuitenkin jotain muuta. Nuorena tehdään tyhmiä juttuja, se on osa kasvua. 

Suosittelen. Luettuasi tämän ymmärrät paremmin, mistä transseksuaalisuudessa on kyse. Toivoisin, että tämä laitettaisiin mahdollisimman monessa keskiasteen koulussa pakolliseksi luettavaksi.

En yleensä pidä minä-kertojista, mutta Björkiltä sen kirjoittaminen luonnistuu. Makken ääni kuulostaa ikäiseltäni helsinkiläisnuorelta tai ainakin lähimmältä luettavalta vastineelta.

Makken kertojaääni oli sekä selkeä että selkeästi miehinen. Aivan kuten lääkäri lopussa sanookin: selvä tapaus.

Opin kirjasta jotain uuttakin, lähinnä sen että Suomen laki kaipaa päivittämistä ja yhteiskunta avoimempaa mieltä.

***

This is a Finnish book about a trans boy growing up in Helsinki and it's based on the experiences of the author's own son.

It's written in the first person voice, which rarely works for me, but Björk might be the rare exception. I enjoyed her writing and the narrator's voice, which is both clear and clearly male.

I learned that Finnish law needs to be updated and that our society needs a more open mind.